Kun kaikki menee pieleen, niin menköön.

Tänään oli taas yksi niistä älä-nouse-sängystä-päivä. Viime viikonloppuna rikkoutunut tietokoneeni (1700 € neljä vuotta sitten) on lojunut pari päivää työhuoneeni lattialla. Ei tosin tuossa kuvan kertomassa asennossa, sillä kone on pidettävä pystyasennossa ettei kissani tee siihen tarpeitaan. Nyt päätin viimein penkoa "kälysen" ruuvimeisselini ja pukea jälleen amisviitan päälleni. Veikkasin, että koneen virtalähde olisi sökö, sillä kone ei oikein tahtonut käynnistyä. Parin sekunnin käynnistyksen jälkeen kone vain sammui uudestaan kerta toisensa jälkeen. Noh... meitsi sitten päätti tutkia asiaa ja aloitin homman purkamalla koneen lähes alkutekijöihin. Lopulta noin tunnin väännön ja eri osien kokeilun jälkeen totesin, että koneen emo on sökö. Tilasin oitis uuden emon (ASRock K8Upgrade-NF3 Socket 754 ATX -emo)
verkkokaupasta hintaan 50,80 postikuluineen.
Tärkeimmät ominaisuudet olivat socket-745 kanta(AMD athlon 64 3200+), AGP-väylä (ATI:n saphire 9600 pro) ja SATA-liitäntä mahdollisuus. Tämä ei tietenkään ollut se ainoa syy närkästyä tästä Karvisenkin inhoamasta viikonpäivästä. Lyhyesti voisin kai sanoa, että 24/7 kaupat saisivat olla lähempänä kuin 5 km tai ainakin R-kioskin ja K-marketin valikoimiin voisi lisätä juustodipin, jota jouduin metsästämään tunnin. Lisäksi hullujen päivien jälkeen olen epätoivoisesti yrittänyt löytää lentoja lähelle Bangkokia, mutta tuloksetta. Tänäänkin sain aikaa kulutettua ainakin pari tuntia lentoyhtiöiden riistohintaisten lentoreittien selaamiseen.