Vihdoinkin Kiinaan

Olen nyt yrittänyt noin kuukauden kuumeisesti saada halvat lennot Aasiaan. Ongelmana on ollut lähtöpäivä, jonka on pitänyt sijoittua joulukuun puolivälin jälkeen. Tänä viikonloppuna Finnair tarjosi vihdoin lentoja hintaan 499 € Shanghaihin. Tartuin oitis tarjoukseen ja ostin liput. Nyt alkaa sitten usean viikon suunnittelu johon sisältyy jatkolentojen, junamatkojen, bussimatkojen ja nähtävyyksien vertailu. Kiinaan en haluasi jäädä, sillä en oikein pitäny viime Kiinan vierailustani.

Lentoni lähtee Helsingistä ja päätyy Shanghaihin. Sieltä yritän päästä kohti etelää Hong Kongiin tai Kantoniin. Kantonissa olen jo piipahtanut joten Hong Kong kiinnostaisi minua ehdottomasti enemmän. Halpoja jatkolentoja näistä molemmista kaupungeista lähtee kuitenkin monipuolisesti. Toisin kuin Shanghaista, josta jatkolennot ovat kalliita ja parhaat halpalentoyhtiöt eivät lennä sinne. Päämääränä olisikin päästää jotenkin etelään lämpimämpiin maihin, sillä joulukuussa Kiinassa on koleaa. Thaimaassa ja Filippiineillä olen jo käynyt, joten Indonesia olisi kiinnostavin kohde. Tosin lentoliputkin ovat kalliimmat. Thaimaa on mahtava paikka, jonne voisin mielelläni lähteä uudestaan. Mkäli Indonesiaan ei pääse alle 200 € (meno-paluu), on Thaimaan Bangkok seuraava vaihtoehto. Viimeksi kun vierailin Thaimaassa, kävin Bangkokissa ja Koh Taolla, mutta Taolle en enää haluaisi mennä, sillä se on enemmänkin suunnattu matkailijoille, jotka ovat kiinnostuneet sukelluksesta. Minua ei oikein moinen aktiviteetti kiinnosta vaan lähinnä rannalla tai bungalowissa chillailu. Lisäksi olisi mukavaa myös ajella ympäriinsä katselemessa nähtävyyksiä. Matka on siis vasta alkutekijöissään, mutta kiire alkaa tulla. Lentoliput ja mahdolliset junaliput olisi hyvä varata ajoissa ettei tule yllätyksiä. Lisäksi Kiinalaiset eivät oikein englantia puhu eikä kirjoita, joten paikanpäällä asiointi on TODELLA hankalaa.

Vihreää elektroniikkaa

On lähes huvittavaa seurata, miten median hehkuttama vastuullinen kuluttaminen vaikuttaa mattimeikäläisen ostokäyttäytymiseen ja elämään. Median ansiosta ihmiset alkavat vihdoin tajuta kuinka paljon energiaa he tuhlaavat päivittäin. On kuitenkin sääli huomata, miten paljon tämäkin ristiretki menee pieleen. Positiivista on, että ihmiset hehkuttavat, kuinka he sammuttavat valot, tietokoneen ja television, kun eivät näitä käytä. Kuitenkin samat ihmiset tekevät elektroniikkalaitteiden ostovaiheessa aivan päinvastaisia päätöksiä. Television ostovaiheessa osataan kyllä jo kysyä sen virrankulutusta, mutta en ole vielä kohdannut kolme vuotta myyjänä toimineena, että samaa kysyttäisiin ostattaessa pölynimuria, kahvinkeitintä, leivänpaahdinta, vedenkeitintä, liesituuletinta... ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Media on auttanut muuttamaan kuluttamistottumuksia, mutta ne siirtävät pääpainon "vääriin" tuotteisiin. Esimerkiksi television (32"-40") virrankulutus on noin 150-200 wattia eli 3-4 hehkulampun luokkaa. Pölynimurin 1800-2200 wattia. Onneksi nuo suuret "riisto"korporaatiot kulkevat - vastoin yleistä käsitystä - kuluttajien edellä. Vaikkakin niiden tarkoituksena on uusien ekologisten tuotteiden avulla kasvattaa merkkinaosuuksia ja myyntiä, nyt kehitetään kuitenkin oikeita ominaisuuksia. Hyvä esimerkki on mielestäni Electrolux, jonka valikoimista löytyy green-mallisto. Silmätikuksi kannattaa ottaa malliston pölynimuri, joka toimii 1270 watin liitäntäteholla. Se on huima muutos 2000 wattiin. Lisäksi laite on 55 % kierrätettyä materiaalia. Tässä vielä sivustolta löytyvä mainos:

"Et ehkä ajattele, että pölynimuri kuluttaa paljon energiaa. Mutta imuroiminen tunnin viikossa tyypillisellä 2000 watin pölynimurilla kuluttaa yli 60 % luokan A+ jääkaapin viikoittaisesta energian kulutuksesta. Siirry 1250 watin Ultra Silencer Green -pölynimuriin niin säästät kolmanneksen energian kulutuksesta ja CO2-päästöistä. Kymmenessä vuodessa säästät 73 € keskitason sähkölaskusta."

Huomatkaa, että säästö on siis tunnin viikossa imuroiville. Useat asiakkaani kertovat imuroivansa joka päivä saman määrän. Yksi plus yksi on aika helppoa. Kymmenen vuoden päästä kyseinen asiakas on säästänyt jo satoja euroja pelkän pölynimurin auvulla. Kuvitelkaa, mitä saadaan aikaiseksi, kun samaa sovelletaan muihinkin laitteisiin.

Kehitys on siis menossa oikeaan suuntaan. Vielä, kun saadaan kuluttajatkin mukaan samaan bussiin. Lisää hyviä uutisia tuo myös Tiede-lehti 10/2008. Lehden artikkelissa "Elektroniikkaa biljoonapainoksin", mainitaan, kuinka aurinkokennoja ja näyttöjä voidaan valmistaa painattamalla. Eli elektroniikkaa painetaan mustekirjoittimen tavoin muoviin tai paperiin. Uskokaa tai älkää, mutta painettuun aurinkokennoon voidaan yhdistää akku, jolloin laitetta ei tarvitse ikinä ladata. Vihreämpää tulevaisuutta ollaan siis jo kylvämässä. Vaikka eksoottisen lämmin Suomi kuulostaakin hienolta, niin puhdas ilma ja vesi sekä mahtavat hiihtokelit aurinkoisessa lumimaisemassa houkuttavat enemmän!

Kun kaikki menee pieleen, niin menköön.

Tänään oli taas yksi niistä älä-nouse-sängystä-päivä. Viime viikonloppuna rikkoutunut tietokoneeni (1700 € neljä vuotta sitten) on lojunut pari päivää työhuoneeni lattialla. Ei tosin tuossa kuvan kertomassa asennossa, sillä kone on pidettävä pystyasennossa ettei kissani tee siihen tarpeitaan. Nyt päätin viimein penkoa "kälysen" ruuvimeisselini ja pukea jälleen amisviitan päälleni. Veikkasin, että koneen virtalähde olisi sökö, sillä kone ei oikein tahtonut käynnistyä. Parin sekunnin käynnistyksen jälkeen kone vain sammui uudestaan kerta toisensa jälkeen. Noh... meitsi sitten päätti tutkia asiaa ja aloitin homman purkamalla koneen lähes alkutekijöihin. Lopulta noin tunnin väännön ja eri osien kokeilun jälkeen totesin, että koneen emo on sökö. Tilasin oitis uuden emon (ASRock K8Upgrade-NF3 Socket 754 ATX -emo)
verkkokaupasta hintaan 50,80 postikuluineen.
Tärkeimmät ominaisuudet olivat socket-745 kanta(AMD athlon 64 3200+), AGP-väylä (ATI:n saphire 9600 pro) ja SATA-liitäntä mahdollisuus. Tämä ei tietenkään ollut se ainoa syy närkästyä tästä Karvisenkin inhoamasta viikonpäivästä. Lyhyesti voisin kai sanoa, että 24/7 kaupat saisivat olla lähempänä kuin 5 km tai ainakin R-kioskin ja K-marketin valikoimiin voisi lisätä juustodipin, jota jouduin metsästämään tunnin. Lisäksi hullujen päivien jälkeen olen epätoivoisesti yrittänyt löytää lentoja lähelle Bangkokia, mutta tuloksetta. Tänäänkin sain aikaa kulutettua ainakin pari tuntia lentoyhtiöiden riistohintaisten lentoreittien selaamiseen.

Mä

Olen lähes elämäni elänyt (melkein 30-vuotias) opiskelija Turusta. Opiskelen nörteistä nörteintä ainetta eli tietojenkäsittelytiedettä. Mikäkö minut on saanut valitsemaan tämän linjan? No: omistan silmälasit; linuxilla varustetun tietokoneen + pari tietokonetta lisää; kasan vanhoja tietokoneen osia; useita pelikonsoleita ja kahvinkeittimen. Eiköhän tuo riitä vastaukseksi? Olen aina tuntenut jotakin outoa perversiota tietotekniikkaa ja elektroniikkaa kohtaan, joten ala taitaa olla minulle oikea. Mikäli sanat näytönohjain, emolevy, PSP, modulaarisuus, erottamattomuus postulaatti saavat sinut viiltämään ranteita - lopeta lukeminen tähän, sillä olotilasi todennäköisesti vain pahentuu tuonnempana.